Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Esittely Koiramme Uutisia Pentuja Harrastukset Artikkelit Kuvagalleria
Turkinhoito Käyttäytyminen ja koulutus Turkin värityksen periytyminen Terveys ja raakaruokinta Lisätietoa rodusta ja rodun historia Vesipelastus ja
-koulutus
Sekalaista



kirjoittanut Päivi Reijonen


 

Kontakti ja kommunikointi koiran kanssa
 

Koiran ja ihmisen välillä usein kommunikointivaikeuksia, ruumiinkieli on niin erilainen. Eleet jotka ovat kädellisiä ystävyyden osoituksia (halaaminen, suukottaminen) voivat olla koiran mielestä alistavia ja/tai uhkaavia.

Ongelmia syntyy siitäkin, että ihminen yrittää järkeillä koiran kanssa kuten toisen ihmisen kanssa.
-”Tule nyt tänne! Putkimies tulee vartin päästä, pitää lähteä kotiin!”
-”En voi antaa sinulle enempää keksejä koska muuten sinä lihot”

Mieluummin pitäisi käyttää hyväksi laumanjohtajan asemaa, sillä johtaja määrää milloin lauma lähtee puistosta kotiin, milloin alemmat saavat syötävää, mihin suuntaan ja kuinka kovaa mennään lenkille ja mihin alemmat asettuvat nukkumaan.

Koiranpennun on saatava ihmiskontakteja ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, tai se suhtautuu myöhemmin ihmiseen kuin minkä tahansa petoeläimen pentu eikä hyväksy ihmistä laumanjohtajaksi. Sivistys on koirassa vain pintasilausta eivätkä koulutuksella hankitut ominaisuudet periydy! Jokaisen koiran kanssa joudut harjoittelemaan kontaktin ottoa uudestaan ja kouluttamaan kaikki asiat aivan alusta.

Koiranpennun kannalta valtavan kokoinen ihminen on pelottava kumartuessaan pennun päälle (dominoivaa), taputtaessaan sitä päähän (dominoivaa) ja hymyillessään leveästi (paljastetut hampaat ovat varoitus). Mistä pentu voisi tietää ihmisen tarkoittavan vain hyvää?!

Ihmisen on opeteltava ensin koiran kieli, että suhteesta tulisi onnistunut. Koira oppii ymmärtämään ihmisten kieltä kun elää hänen kanssaan samassa laumassa ja oppii sanojen merkitsevän jotakin.

Kontakti opetetaan jo pienelle pennulle
Paimenkoirat ovat luonnostaan enemmän ihmiseen kontaktia pitäviä kuin esim. metsästyskoirat. Moni omistaja opettaa koiransa olemaan pitämättä kontaktia huhuilemalla jatkuvasti koiraansa jos se menee kauemmas. Tällöin koira oppii ettei sen tarvitse pitää huolta lauman mukana pysymisestä, koska omistaja pysähtyy odottamaan sitä ja huutamalla antaa äänimerkkejä mihin suuntaan koiran tulee mennä.

Talutin ei saa korvata kontaktia!
Koiran pitää pysyä omistajan luona vapaanakin. Aivan liian usein näkee ihmisten raahaavan perässään koiraa, joka talutin kireällä pyrkii sinne tänne ja omistaja tempoo sitä toiseen suuntaan sanomatta koiralle sanaakaan. Miksi on niin paljon helpompaa käyttää talutinta kuin ääntä?

Tapoja joilla saat koiraasi paremman kontaktin
-Aloita heti kun pentu tulee taloon, rauhallisessa paikassa, pieniä hetkiä kerrallaan
-Käytä iloista ääntä, kimitä, vingu
-Mene kyykkyyn, käännä selkäsi koiralle ja kaiva maata äärettömän keskittyneen näköisenä
-Kävele kyykyssä, siksakkia, takaperin, konttaa
-Piiloudu puun tms. esteen taakse jotta koira joutuu etsimään sinut. Jos se ei löydä, auta sitä viheltämällä, ettei se pelästy

Äänensävy on tärkeämpi kuin sanat
-Pane kädet lanteille, nojaudu koiraan päin ja karju ”tule tänne!”
-Nojaudu rennosti taaksepäin ja sano iloisella äänellä ”mene pois”
Kummassa tapauksessa luulet koiran tulevan luoksesi?

Hermostunut ohjaaja tekee koirastaankin hermostuneen, koska koira ei ymmärrä mitä ohjaaja haluaa.

Rodunomainen temperamentti täytyy ottaa huomioon! Oikein kiihkeä ja ohjaajahakuinen malinois tekee työtä aivan eri tavalla kuin bullmastiffi tai ranskanbulldoggi. Itsenäinen koira voi metkuilla mennessään (käy pissalla puun juurella), kun taas miellyttämisenhaluinen koira tottelee heti.

Älä piilota käskyjä jatkuvaan puhetulvaan, koiran on vaikea poimia mitä sen odotetaan tekevän. Koiran kannalta on sama vaikka radio olisi soimassa, katkeamaton höpötys ei merkitse sille mitään.

Pentu liehittelee omistajaansa kuten emoaan. Suupielien nuoleminen on aluksi ruoan kerjäämistä, myöhemmin arvojärjestyksessä ylempänä olevan mielistelyä. Pienelle pennulle voi sylkeä namit suusta; se oppii katsomaan omistajaansa silmiin. Kaikki hyvä tulee kasvoista.

Ennen kuin aloitat tottelevaisuusliikkeen tekemisen, herätä koiran huomio
-Vinkulelun vinkaisu (yksi!)
-”Katso”
-”Tehdäänkö töitä?”

Käskyn ja ruumiinkielen on oltava yhtäpitäviä, ne eivät saa aiheuttaa koiralle ristiriitaa. Esim. koira tekee jotain hölmöä (vaikka piehtaroi selällään paikallaolon aikana), saa palkaksi naurun ja käskyn ”ei”, eli sanallisesti kiellät koiraa mutta tekosi kertovat hyväksyntää.

Ihmiselle on vaikeaa olla hiljaa tilanteen niin vaatiessa. Kun koira keskittyy tehtävään, esim. etsii esineitä pensaikosta, ohjaajan on oltava hiljaa niin kauan kuin koira työskentelee.

Harjoitteluiden on oltava lyhyitä ja tehokkaita, eikä koiran keskittymiskykyä saa ylittää. Pieni pentu ei pysty keskittymään kuin minuutteja kerrallaan. Aikuisenkaan koiran kanssa ei ole tarpeen käydä kaikkia asioita läpi joka lenkillä. Voit ottaa tänään seuraamista, huomenna luoksetuloa ja noutoa jne. . .

 Uusi paikka vaikuttaa aina koiraan kiihottavasti, kuten kaikki tietävät (”kyllä se aina kotona tekee”). Koulutusryhmään tuleva uusi koira hajottaa keskittymistä tilapäisesti. Pienen pennun kanssa harjoitukset samassa rauhallisessa paikassa, aikuisen koiran kanssa harjoitellaan uusissa paikoissa ja häiriöiden kera, jotta se saadaan suoritusvarmaksi.

Palkitseminen
-Valitaan koiralle sopiva palkkio: pallo, keppi, nami, silitys
-Ajoitus on ratkaisevan tärkeää: esim. seuraamisessa koira palkitaan kun se liikkuu
-Palkka suorituksesta välittömästi, ei ole mitään mieltä kiittää koiraa vasta koulutuksen loputtua

Rangaistus

-Palkitsemisen vastakohta ei ole rangaistus vaan palkatta jääminen
-Koiraa joka jo osaa liikkeet, muttei välitä totella, voidaan rangaista
-Rangaistuksen ei tarvitse olla fyysinen, se voi olla moittiva, matala ääni, liikkeen pysäyttäminen taluttimesta

Opettele näkemään koska on aika lopettaa
Lopeta harjoittelu aina ennekuin koira kyllästyy. Älä tee ”vielä kerran koska se meni niin hyvin”. Miksi turhaan hieroa jotain joka jo onnistuu? Anna koiralle selvä merkki kun harjoitus on ohi. Jos teillä on päivä ettei mikään onnistu, lopeta suosiolla ennekuin suutut koirallesi syystä jota se ei voi ymmärtää.

Vaihtele lopettamisrituaaleja
-Päästä koira leikkimään toisten kanssa
-Leiki esine-etsintää mieluisalla esineellä (vaikka nameilla täytetyllä)
-Heitä noutoesine vielä kerran mutta älä päästä koiraa hakemaan sitä vaan vie se autoon
-Työnnä nameja kaarnan rakoihin ja anna koiran kaivaa ne sieltä


 

(c) Salmelin